home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku11.lha
/
Teksti
/
Hetki.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1995-02-14
|
7KB
|
133 lines
5
1*
{3 Hetki ohjelmoijalle?
{3 --------------------
Heimo Laukkanen
"Tälläkin hetkellä joku istuu näppäimistön edessä suunnitellen ohjelmaa juuri
sinulle." - Täysin tarpeeton tieto
Mikä ajaa ihmisen kiusaamaan itseään ja menettämään yöunensa vapaaehtoisesti,
uhraamaan pitkiä ajanjaksoja ja tuhottomasti aikaa harjoitteluun, jolle muut
eivät näe mitään järkeävää tarkoitusta ja käyttämään viimeiset pennosensa alan
uusimpiin tietoihin ja välineisiin?
Ei, kyse ei ole triathlonista tai edes Cooper-testiin valmistautumisesta, vaan
ohjelmoinnista. Siitä maagisesta asiasta, jota pidetään jossain määrin tietoko-
neen käytön jaloimpana muotona ja sen asiantuntijoita, ohjelmoijia, kaikkein
fiksuimpina - tai tyhmimpinä.
Ohjelmointi on monille harrastus toisten joukossa. On mukavaa pystyä sanomaan
osaavansa assembleria, C:tä ja Pascalia, vaikka taidot eivät olisikaan mitään
huippuluokkaa. Tärkeintä on siis se, että tekee jotain.
"Joo kato tiiätsä. Unixit, GPS:ät, Slipit, Dipit, hipit ja kaikki muu. Kyllä ne
menee. Hei mä oon guru..."
Mikä saa ihmisen istumaan tuntitolkulla ruudun edessä muutaman bitin
epämääräistä tilaa pohtien ja yöunet menettäen murehtimaan kahden tai kolmen ta-
vun salaperäistä häviämistä? Onko se ihmisen suunnaton kunnianhimo vai halu osa-
ta jotain, mitä muut eivät osaa?
Tottahan on, että se tunne, minkä onnistumisesta saa, lähentelee jossain määrin
orgasmia. Ajattele, kun viimeinkin rankan uurastamisen jälkeen linkkeri ilmoit-
taa, että ohjelma on linkattu ja valmiina ajettavaksi ja sormet täristen käyn-
nistät sen huomataksesi viimeinkin, että se toimii! Kuinka huojennuksen aalto
kulkeekaan varpaista otsaluuhun - aina siihen asti, kunnes ohjelma kaatuu ilman
mitään merkkiä vian syystä ja huojennus vaihtuu rasittavaksi raivoksi, tykytyk-
seksi otsaluussa.
Voithan toki ohjelmoida rahasta: tehdä suurta softaa, josta ei koskaan tule
mitään tai työkaluja shareware-levitykseen siinä toivossa, että muutama omantun-
nontuskainen käyttäjä jopa rekisteröi ohjelmasi mieluummin kuin käyttää
kräkättyä versiota.
"Joo, mulla on Porsche, Lotus ja Ferrari. Huvikseni mä vaan ajelen naapureita
hämätäkseni bussilla. On mulla huvila ja neljä kuumaa rakastajatarta. Hei mä
teen miljoonia."
Olisiko kunnia ja kuolemattomuus kaikkien bitinvääntäjien ikuinen unelma? Olisi-
han se hienoa, jos sinut muistettaisiin siitä, että teit sen ja sen ohjelman.
Kieltämättä siinä olisi jotain hehkua, mutta onko sellainen kunnia vaivansa ar-
voista? Kokeile ravintolassa iskeä naisia sanomalla, että ohjelmoit juuri uuden
muistinhallintajärjestelmän. Se siitä. Tapahtumat puhuvat varmasti puolestaan.
"Mut kato, tää on sikanerokas juttu, tosin ethän sä voi sitä ymmärtää, kun sä et
ohjelmoi..."
Sanotaan, että ohjelmointi parantaa ongelmanratkaisukykyä ja logiikan tajua.
Totta. Mainitsematta kuitenkin jätetään, että samalla se aiheuttaa suurimmassa
osassa tapauksia harmaita hiuksia ja hermoromahduksen oireita. Pitempiaikaisina
seurauksina on nähty laskujen ratkaisemista matematiikan tenteissä konekielisin
ohjelmin.
"Isketään kato nää rutskut tänne ja dumpataan inkut tonne. Sitten voidaan kato
rundata nää chunkystä planariksi ja silloin meillä on jo kaikki, mitä me tarvi-
taan..."
Ohjelmointi on itsensä toteuttamisen muotona varsin omituinen valinta. Ohjelmoi-
dakseen joutuu ensiksi opettelemaan kielen ja sitten vielä systeemit, joille ha-
luaa ohjelmoida. Toki olisi vielä hyvä tietää miten ohjelmoida, ettei ala vahin-
gossa tehdä uusia Microsoft-ohjelmistoja. Paljon helpommalla pääsee ryhtymällä
taiteilijaksi. Ostat kangasta, muovia ja maalia. Sulatat muovin kankaan pintaan
ja maalaat komeuden viskomalla maalia todella extra-terrestriaalin atmosfääri-
sellä otteella teoksesi päälle. Sitten vain lainaat Ave Koskelan sarjakuvasanka-
rin Hemmo-paskiaisen albumin ja kuolemattomin sanoin siteeraat vielä kuolematto-
mampaa, kriitikoille tuntematonta idoliasi. Todistettuhan on, että taiteesta te-
kee taidetta vasta selitys, mikä teoksessa on taidetta.
"Oisit hei soittanut mulle. Mä oon tehny näitä hommia jo ennen kuin Bill Gates
tiesi mikä taskulaskin on. Itse asiassa mä opetinkin sille kaiken, mitä se
tietää."
Entä sosiaaliset vaikutukset? Kuka jaksaa yrittää seurustella puolikuolleen zom-
bien kanssa, joka päivisin mumisee mustien silmänalustensa lomasta epämääräistä
mantraa rutiineista, jotka pitää korjata?
Fysikaaliset ongelmat ilmaantuvat vasta myöhemmin, muutamien vuosien ohjelmoin-
nin jälkeen. Näkö huononee, kun pimeässä huoneessa yömyöhällä ohjelmoijat
yrittävät tihrustella tuhat kaksisataa eri lohkoa käsittävästä ohjelmasta sitä
pientä virhettä. Alkoholiongelmat ilmaantuvat uniongelmien ja mustien peikkojen,
bugien, rinnalle. Tuoppi tai kaksikymmentä saavat maailman näyttämään hieman
enemmän Pentiumin liukuluvuilla lasketulta, kunnes seuraavana aamuna joku kertoo
armottoman päänsäryn ja kohmelon johtuvan pienestä laskuvirheestä.
"Ohjelmointi on kuin rakastelua. Ensin tehdään hirveästi työtä ja sitten lopulta
vain muistellaan, kuinka ihanaa se olikaan."
Kunto ja mielenterveys laskevat suoraan verrannollisesti bugien määrän kasvuun.
Silmistä heijastuva silmitön raivo, epätoivo, angsti yhteiskuntaa ja koko maail-
maa kohtaan ovat tuntomerkkejä, joista nikotiinin ja kofeiinin tuhottoman kulu-
tuksen lisäksi voi tunnistaa ammattiohjelmoijan. Viimeinen testi ohjelmoijan
tunnistamiseksi on laulaa Ismo Alangon Nuorena syntynyt -kappaletta: "No
eletään, kun vielä ehditään." Perään voi mainita rauhaisat yöunet ja nokkaunet
keskipäivällä. Mikäli epäilty ohjelmoija ei hyökkää kimppuun, ei hän ole ohjel-
moija eikä mikään.
"Kato työaika on kaikkein paras. Mä teen duunia silloin, kun haluan ja rahaa tu-
lee."
Ohjelmoijien yksi puolustelu omalle ammatinvalinnalleen on myös työn joustavuus.
Saat tehdä töitä, kun itse haluat ja niin pois päin. Kukaan ei vain muista mai-
nita, että kun homma ei toimi, niin kummasti 'tahtoo' tehdä töitä yömyöhään ja
hieman ylikin.
"No hei... Mä en tiedä... Tai no joo..."
Eli mitä me voimme tästä kaikesta oppia?
1) Älkää ruvetko ohjelmoijiksi, tai jos rupeatte, niin muistakaa tämä:
"Ohjelmointi on yksi kehittävimmistä, ärsyttävimmistä, mukavimmista, palkitse-
vimmista, aliarvostetuimmista ja addiktiivisimmista asioista, mitä voit tehdä."
2) Nostakaa hattua taitavalle ohjelmoijalle, kun näette sellaisen. Masokismi on
katoava luonnonvara.
3) Jos teistä tuntuu siltä, ettei teistä ole aivan yhtä hyväksi ohjelmoijaksi
kuin monet muut, älkää ruvetko sellaiseksi, vaan kirjoittakaa ko. hommaa kriti-
soiva pakina.